Inkrementtianturit

Optinen tai magneettinen lukujärjestelmä tuottaa kaksi pulssijonoa, A ja B, jotka ovat 90 astetta vaiheessa toisiinsa nähden. Pulssien määrä kertoo kuljetun matkan, taajuus nopeuden ja se, kumpi kanavista tulee ensin, pyörimissuunnan. Monissa antureissa on lisäksi kerran kierroksessa tuleva Z-nollapulssi, jota käytetään referenssipisteenä.

Valitse inkrementaalinen anturi nopeuden ja suhteellisen aseman mittaukseen, kun referenssiajo käynnistyksessä on hyväksyttävä. Valitse absoluuttianturi, kun tarkka asema on tiedettävä heti käynnistyksen tai sähkökatkon jälkeen, esimerkiksi nostureissa, roboteissa ja paikoitusakseleissa. Absoluuttianturit voivat lisäksi lähettää aseman kenttäväylillä, kuten CANopen tai PROFINET.

HTL (push-pull) kytkee syöttöjännitteellä, tyypillisesti 10–30 V, ja sopii logiikan tuloihin ja pitkiin kaapeleihin häiriöisessä ympäristössä. RS422-standardin mukainen TTL käyttää 5 V:n differentiaalisia signaaleja ja sopii suurille pulssitaajuuksille sekä taajuusmuuttajiin ja laskentakortteihin, joissa on RS422-tulo. Tarkista tulon vaatimukset ennen tilausta.

Jaa liike kierrosta kohden tarvittavalla erottelukyvyllä. Jos telaa, jonka kehä on 300 mm, mitataan 0,1 mm:n tarkkuudella, tarvitaan vähintään 3 000 pulssia kierrokselle tai 750, jos A- ja B-kanavan kaikki neljä reunaa lasketaan. Varmista myös, että suurin pulssitaajuus huippunopeudella pysyy tulon rajoissa.